Hyvä perintätapa on laissa saatavien perinnästä säädetty periaate, joka määrittää rajat sille, miten velkoja tai perintätoimisto saa velallista lähestyä. Käytännössä se tarkoittaa, että jokainen perintätoimi – maksumuistutuksesta oikeudelliseen perintään – on tehtävä asiallisesti, totuudenmukaisesti ja ilman tarpeetonta haittaa tai kustannusta velalliselle. Tämä artikkeli avaa, mitä hyvä perintätapa velvoittaa käytännössä, miten sen rikkomukset näkyvät arjessa ja mihin sekä velkoja että velallinen voivat vedota, jos jompikumpi osapuoli toimii väärin.
Mistä hyvän perintätavan vaatimus tulee
Hyvän perintätavan vaatimus on kirjattu suoraan lakiin saatavien perinnästä, jota kutsutaan yleisesti perintälaiksi. Laki koskee sekä yritysten että kuluttajien saatavien perintää, mutta kuluttajaperinnässä säännökset ovat huomattavasti tiukemmat, koska velallinen on lähtökohtaisesti heikommassa asemassa suhteessa velkojaan tai tämän valtuuttamaan perintätoimistoon.
Käytännössä hyvä perintätapa tarkoittaa muun muassa sitä, ettei perinnässä saa käyttää harhaanjohtavia tietoja velallisen vastuusta, ettei velalliselle saa aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia tai haittaa, ja että velallisen yksityisyyttä on kunnioitettava. Esimerkiksi perintäkirje, joka on lähetetty työpaikalle avoimessa kirjekuoressa tai jossa mainitaan velka kolmannelle osapuolelle, rikkoo tätä periaatetta selvästi.
Mitä perijältä konkreettisesti edellytetään
Perintää harjoittavalta taholta – olipa kyse velkojasta itsestään tai toimeksisaajana toimivasta perintätoimistosta – edellytetään useita konkreettisia asioita:
Totuudenmukaisuus. Perinnässä ei saa antaa virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa saatavan määrästä, oikeudellisista seurauksista tai velallisen asemasta. Esimerkiksi uhkailu ulosotolla tai maksuhäiriömerkinnällä ilman todellista aikomusta tai oikeudellista perustetta on kiellettyä.
Kohtuulliset kulut. Perinnästä saa periä vain lain sallimia, kohtuullisia kuluja. Kuluttajaperinnässä nämä on porrastettu ja rajattu tarkasti, eikä samasta saatavasta saa periä useita muistutusmaksuja peräkkäin ilman uutta perustetta. Aiheesta tarkemmin kertoo artikkeli perintäkulujen enimmäismääristä.
Kohtuullinen maksuaika. Velalliselle on annettava riittävästi aikaa maksaa tai reagoida ennen kuin asiaa viedään eteenpäin, esimerkiksi oikeudelliseen perintään.
Yksityisyyden suoja. Velan olemassaolosta tai sen yksityiskohdista ei saa kertoa sivullisille, kuten työnantajalle, naapureille tai perheenjäsenille ilman velallisen suostumusta.
Kohtuuton painostus kielletty. Toistuvat, häiritsevät yhteydenotot esimerkiksi öisin tai epätavallisen usein voivat ylittää hyväksyttävän rajan.
Käytännön esimerkki arjesta
Tyypillinen tilanne, jossa hyvän perintätavan raja tulee vastaan, on pienyrittäjän lähettämä maksukehotus omalle asiakkaalleen. Yrittäjä saattaa hyvässä uskossa lähettää useita muistutuksia lyhyellä aikavälillä ja lisätä jokaiseen viestiin oman ”muistutusmaksun”, vaikka laki sallii vain rajatun määrän perusteltuja kuluja. Tämä ei ole tahallista väärinkäyttöä, vaan useimmiten tietämättömyyttä säännöksistä – mutta lopputulos voi silti olla, että velallinen riitauttaa koko saatavan kulujen osalta.
Vastaavasti velallisen puolella yleinen virhe on jättää perintäkirje kokonaan avaamatta tai vastaamatta, koska tilanne koetaan ahdistavaksi. Tämä johtaa usein siihen, että asia etenee oikeudelliseen perintään, vaikka maksusuunnitelmasta sopiminen olisi ollut mahdollista jo aiemmassa vaiheessa. Perintäkirjeen sisällöstä ja siitä, miten siihen kannattaa reagoida, kerrotaan tarkemmin artikkelissa perintäkirjeen sisällöstä ja velallisen toimista.
Yleinen myytti: perintätoimisto saa tehdä mitä tahansa saadakseen saatavan perittyä
Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on, että perintätoimistolla on laajat valtuudet painostaa velallista millä keinoin tahansa, kunhan velka on aidosti olemassa. Tämä ei pidä paikkaansa. Vaikka saatava olisi täysin perusteltu, perintä on silti tehtävä hyvän perintätavan mukaisesti. Velan oikeellisuus ei oikeuta esimerkiksi uhkailua, harhaanjohtavaa viestintää tai kohtuuttomia kuluja. Etelä-Suomen aluehallintovirasto valvoo perimisluvanvaraisten toimistojen toimintaa, ja toistuvat rikkomukset voivat vaikuttaa toimiluvan säilymiseen.
Toinen yleinen harhaluulo on, että velallinen menettää kaikki oikeutensa heti, kun asia siirtyy perintätoimistolle. Todellisuudessa velallisella säilyy oikeus riitauttaa saatava, pyytää maksuaikaa tai sopia maksusuunnitelmasta myös perinnän aikana. Velallisen oikeuksista kokonaisuutena kertoo artikkeli velallisen oikeuksista perintätilanteessa.
Mitä tapahtuu, jos hyvää perintätapaa rikotaan
Jos velkoja tai perintätoimisto toimii vastoin hyvää perintätapaa, seurauksia voi olla useita. Perintäkuluja voidaan alentaa tai ne voidaan jättää kokonaan velallisen maksettavaksi kuulumattomiksi, jos ne on peritty lainvastaisesti. Toistuvat tai vakavat rikkomukset voivat johtaa myös viranomaisvalvontaan, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto voi puuttua perimisluvanvaraisen toimijan toimintaan.
Velallisen kannattaa dokumentoida epäasiallinen yhteydenpito – tallentaa viestit, kirjeet ja mahdolliset puhelut – jos kyseessä epäillään olevan hyvän perintätavan vastaista menettelyä. Tämä helpottaa asian selvittämistä jälkikäteen, oli kyse sitten neuvottelusta perintätoimiston kanssa tai asian viemisestä eteenpäin viranomaiselle.
Velkojan näkökulmasta hyvän perintätavan noudattaminen ei ole vain lakisääteinen velvoite, vaan myös käytännön etu: asiallisesti hoidettu perintä johtaa useammin vapaaehtoiseen maksuun ja säästää molemmilta osapuolilta aikaa, rahaa ja turhaa konfliktia verrattuna siihen, että asia riitautetaan tai viedään pitkittyneeseen oikeudelliseen käsittelyyn.
Usein kysytyt kysymykset
Saako perintätoimisto ottaa yhteyttä työpaikalle?
Perintätoimisto voi lähtökohtaisesti ottaa yhteyttä velalliseen myös työpaikan kautta, mutta viestinnässä ei saa paljastaa velka-asiaa sivullisille eikä käyttää yhteydenottoa painostuskeinona. Jos velallinen on ilmoittanut, ettei yhteydenottoja työpaikalle toivota, tämä tulee ottaa huomioon.
Voiko velallinen kieltäytyä maksamasta perintäkuluja, jos ne tuntuvat kohtuuttomilta?
Velallinen voi riitauttaa perintäkulut, jos ne ylittävät lain sallimat enimmäismäärät tai niitä on peritty useita kertoja ilman perustetta. Riitautustilanteessa kannattaa olla yhteydessä perintätoimistoon kirjallisesti ja tarvittaessa hakea neuvoa talous- ja velkaneuvonnasta.
Mitä velallisen kannattaa tehdä, jos epäilee perinnän olevan hyvän perintätavan vastaista?
Ensimmäinen askel on ottaa asia esiin suoraan perintää hoitavan tahon kanssa kirjallisesti. Jos tilanne ei selviä, apua voi hakea kunnan talous- ja velkaneuvonnasta tai oikeusaputoimistosta, jotka arvioivat tilanteen yksilöllisesti.
Yhteenveto
Hyvä perintätapa on suomalaisen perintälainsäädännön ydin, joka suojaa velallista kohtuuttomalta kohtelulta ja samalla antaa velkojalle selkeät pelisäännöt saatavan perimiseen. Kummankaan osapuolen ei kannata jättää asiaa oman tulkintansa varaan: velkojan kannattaa varmistaa, että oma tai toimeksisaajan käytäntö on lain mukaista, ja velallisen kannattaa tuntea omat oikeutensa eikä jättää perintäasiaa hoitamatta pelkästä epävarmuudesta. Yksittäisissä ja monimutkaisissa tilanteissa oikea osoite on aina asianajaja, oikeusaputoimisto tai kunnan talous- ja velkaneuvonta, jotka voivat arvioida tilanteen juuri kyseisen velkasuhteen ehdoilla.
