Konkurssipesän hoito herättää usein kysymyksiä sekä velkojille että velalliselle: kuka päättää mitä pesälle tapahtuu, missä järjestyksessä saatavat maksetaan ja kannattaako perintää jatkaa lainkaan konkurssin jälkeen. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten konkurssipesää hoidetaan käytännössä, millä perusteella velkojat asetetaan etusijajärjestykseen ja mitä yrityssaatavan haltijan kannattaa tehdä, kun asiakas ajautuu konkurssiin.
Mitä konkurssipesän hoito tarkoittaa käytännössä
Kun käräjäoikeus asettaa yrityksen konkurssiin, sen omaisuus siirtyy pesänhoitajan hallintaan. Pesänhoitaja on käräjäoikeuden määräämä, tyypillisesti asianajaja, jonka tehtävä on selvittää pesän varat ja velat, myydä omaisuutta ja jakaa kertyneet varat velkojille laissa säädetyssä järjestyksessä.
Velallinen menettää konkurssissa määräysvallan omaisuuteensa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi 200 000 euron liikevaihdon rakennusalan yritys ei enää itse päätä laskujen maksusta tai omaisuuden myynnistä – kaikki päätökset kulkevat pesänhoitajan kautta.
Pesänhoitaja laatii pesäluettelon, jossa listataan kaikki varat ja velat, sekä velallisselvityksen, joka kertoo konkurssiin johtaneista syistä. Näihin asiakirjoihin velkojilla on oikeus tutustua, ja niiden pohjalta velkojat voivat arvioida, kannattaako valvoa saatavaansa ja kuinka suuri jako-osuus on realistista odottaa.
Velkojien asema – kuka saa rahansa ensin
Konkurssilaki määrittää tarkan etusijajärjestyksen, jossa varat jaetaan. Kaikki velkojat eivät ole samassa asemassa, ja tämä yllättää usein pienempiä yrityssaatavien haltijoita.
Ensin maksetaan massavelat – konkurssin hoitamisesta aiheutuneet kustannukset, kuten pesänhoitajan palkkio ja pesän hallinnointikulut. Vasta niiden jälkeen tulevat etuoikeutetut saatavat, esimerkiksi kiinnitykseen perustuvat panttivelkojat, joilla on vakuus tiettyyn omaisuuteen. Suurin osa tavallisista yrityssaatavista, kuten maksamattomista laskuista, kuuluu niin sanottuihin tavallisiin (etuoikeudettomiin) saataviin. Näille jaetaan se, mitä jää massavelkojen ja etuoikeutettujen saatavien jälkeen – usein ei mitään.
Tilastojen valossa tavallisten velkojien jako-osuus jää monessa konkurssissa nollaan tai muutamaan prosenttiin saatavan pääomasta. Tämä on yksi syy, miksi järkevä yritys ei jää odottamaan konkurssipesän jakoa, vaan on hoitanut saatavansa perinnän kuntoon jo ennen konkurssia – ks. yrityksen luottoriskien hallinta.
Yleinen väärinkäsitys: konkurssi ei automaattisesti tarkoita, että saatava on menetetty
Monet velkojat ajattelevat, että kun asiakas asetetaan konkurssiin, saatava kannattaa kirjata suoraan luottotappioksi ja unohtaa. Tämä ei ole koko totuus.
Saatava kannattaa aina valvoa konkurssissa määräajassa – pesänhoitaja ilmoittaa valvontapäivän, joka on tyypillisesti 2–3 kuukauden kuluttua konkurssin alkamisesta. Jos saatavaa ei valvota, sitä ei huomioida jaossa lainkaan, vaikka jako-osuutta olisikin tulossa. Toinen väärinkäsitys on se, että konkurssi lopettaisi automaattisesti kaikki perintätoimet: jos velallisyrityksellä on takaajia tai vastuuhenkilöitä, jotka ovat henkilökohtaisesti vastuussa saatavasta, perintää voidaan jatkaa heitä kohtaan konkurssista riippumatta.
Miten yrityssaatavan haltija toimii konkurssitilanteessa
Käytännön esimerkki selkeyttää tilannetta. Tavarantoimittajalla on 12 000 euron erääntynyt saatava asiakasyritykseltä, joka asetetaan konkurssiin. Ensimmäinen askel on saatavan valvontailmoituksen tekeminen pesänhoitajalle kirjallisesti, määräajan puitteissa – ilmoituksessa eritellään saatavan peruste, määrä ja mahdolliset korot.
Seuraavaksi kannattaa tarkistaa, onko saatavalle vakuutta, kuten yrityskiinnitystä tai pantattua omaisuutta. Vakuudettomalle saatavalle jako-osuus on lähes aina pieni. Tässä vaiheessa moni yritys tekee virheen: se lähettää saman laskun perintätoimistolle vielä konkurssin alettua, vaikka perintätoimin ei voi enää kohdistaa itse konkurssipesään – yksittäinen ulosotto tai maksuvaatimus velalliselle on konkurssin alettua tehotonta, koska omaisuus on jo pesän hallinnassa.
Jos saatavalla on henkilötakaus, esimerkiksi yrityksen omistajan antama, kannattaa selvittää mahdollisuus periä saatava takaajalta erikseen tavanomaisen vapaaehtoisen perinnän keinoin, koska takaus ei raukea konkurssissa.
Yleisimmät virheet konkurssisaatavan käsittelyssä
Kolme virhettä toistuu yritysten saatavahallinnassa konkurssitilanteissa. Ensimmäinen on valvontapäivän unohtaminen – jos ilmoitus myöhästyy, saatava voi jäädä kokonaan jaon ulkopuolelle, vaikka pesästä riittäisi maksettavaa.
Toinen virhe on saatavan koron ja perintäkulujen laskeminen väärin valvontailmoitukseen. Konkurssissa korko lasketaan yleensä vain konkurssin alkamiseen asti, ei sen jälkeiselle ajalle, ellei kyse ole vakuudellisesta saatavasta. Kolmas virhe on se, että yritys jättää arvioimatta, onko kannattavampaa myydä saatava kolmannelle osapuolelle heti, jos konkurssipesän jako-osuus näyttää epävarmalta – tietyissä tilanteissa saatavan luovutus voi olla nopeampi tapa saada edes osa rahoista, ks. saatavan luovutus perintätoimistolle.
Konkurssipesän jako ja pesän lopettaminen
Kun pesänhoitaja on realisoinut omaisuuden ja selvittänyt kaikki valvotut saatavat, hän laatii jakoluettelon. Jakoluettelo vahvistetaan tuomioistuimessa, jos siitä on riitaa, tai muuten se tulee lainvoimaiseksi määräajan kuluttua.
Jako-osuudet maksetaan velkojille etuoikeusjärjestyksen mukaan. Jos varat riittävät vain massavelkoihin, tavalliset velkojat eivät saa mitään – tämä on Suomessa valtaosa pienten ja keskisuurten yritysten konkursseista. Konkurssi päättyy, kun pesä on jaettu tai kun havaitaan, ettei varoja ole riittävästi konkurssimenettelyn jatkamiseen; tällöin tuomioistuin voi määrätä konkurssin peruutettavaksi varojen puutteessa.
Velkojan kannalta on hyvä muistaa, että maksamatta jäänyt osuus saatavasta voidaan kirjata luottotappioksi kirjanpidossa ja verotuksessa – tähän liittyvät säännöt on hyvä tarkistaa oman kirjanpitäjän kanssa, ks. myös yrityksen perintäkulut ja niiden vähennysoikeus verotuksessa.
UKK
Voiko konkurssipesälle lähettää maksumuistutuksen tai perintäkirjeen konkurssin aikana?
Ei. Kun yritys on asetettu konkurssiin, saatavat käsitellään konkurssimenettelyn kautta, ja niiden perintä tapahtuu valvontailmoituksella pesänhoitajalle, ei tavanomaisella maksumuistutuksella tai perintäkirjeellä.
Kuinka pitkä valvontamääräaika konkurssissa yleensä on?
Pesänhoitaja asettaa valvontapäivän, joka on tavallisesti noin 2–3 kuukautta konkurssin alkamisesta, mutta tarkka määräaika ilmoitetaan kunkin konkurssin julkisessa kuulutuksessa ja pesänhoitajan lähettämässä tiedotteessa.
Kannattaako pienen saatavan valvominen, jos summa on esimerkiksi 500 euroa?
Tämä riippuu tapauksesta ja pesän varallisuustilanteesta. Yksittäisen velkojan kannattaa arvioida tilannettaan tapauskohtaisesti, ja epäselvissä tilanteissa kannattaa kysyä neuvoa asianajajalta tai talous- ja velkaneuvonnasta, koska yleispätevää vastausta ei voi antaa.
Yhteenveto
Konkurssipesän hoito on tarkasti säänneltyä menettelyä, jossa pesänhoitaja käyttää määräysvaltaa velallisen omaisuuteen ja jakaa varat velkojille laissa säädetyssä etusijajärjestyksessä. Yrityssaatavan haltijan tärkein tehtävä on valvoa saatava ajoissa ja selvittää, onko takaajia tai vakuuksia, joiden avulla osa saatavasta voi olla perittävissä konkurssista riippumatta.
Koska jako-osuudet jäävät usein pieniksi tai nollaan, ennaltaehkäisevä luottoriskien hallinta ja ripeä perintäprosessi ennen konkurssia ovat käytännössä tehokkaampia keinoja turvata yrityksen saatavat. Yksittäisissä, monimutkaisissa konkurssitilanteissa kannattaa kääntyä asianajajan tai talous- ja velkaneuvonnan puoleen, jotta saatavan valvonta ja mahdolliset jatkotoimet hoidetaan oikein.