Laskutuksen maksuehdot ratkaisevat, kuinka nopeasti myyty työ tai tavara muuttuu rahaksi yrityksen tilillä. Moni pienyrittäjä kirjoittaa laskuun ”14 pv netto” sen kummemmin miettimättä, ja ihmettelee sitten, miksi kassaan tulee rahaa kuukauden viiveellä. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä maksuehdoista saa sopia, miten ne vaikuttavat todellisiin maksuaikoihin ja mitä velallisen kannattaa tietää, kun laskun eräpäivä lähestyy.
Mitä laskutuksen maksuehdot tarkoittavat
Maksuehto kertoo, milloin ja millä edellytyksillä lasku on maksettava. Tavallisin muoto on maksuaika päivinä laskun päiväyksestä, esimerkiksi 14 tai 30 päivää netto. Siihen voi liittyä kassa-alennus, kuten ”2 % 7 pv, 30 pv netto”, jolloin nopeasti maksava asiakas saa pienen hyvityksen.
Laskussa on maksuehdon lisäksi hyvä näkyä eräpäivä päivämääränä, viivästyskorkoehto ja huomautusaika, joka on yleensä 7-14 päivää. Tarkka eräpäivä poistaa tulkinnanvaraa. ”30 päivää” voi tarkoittaa laskun päiväystä, toimituspäivää tai vastaanottopäivää, ja juuri tästä syntyy suuri osa myöhästymisestä käytävistä riidoista.
Laki määrittää maksuehtojen rajat
Yritysten välisessä kaupassa sovelletaan lakia kaupallisten sopimusten maksuehdoista (30/2013). Sen mukaan yritysten välinen maksuaika saa olla enintään 60 päivää, ellei pidemmästä ajasta ole nimenomaisesti sovittu eikä ehto ole velkojan kannalta selvästi kohtuuton. Jos maksuajasta ei ole sovittu lainkaan, lähtökohtana on 30 päivää siitä, kun ostaja on saanut laskun.
Kun ostajana on viranomainen, kuten kunta tai valtion virasto, maksuaika on pääsääntöisesti enintään 30 päivää. Esimerkiksi Tampereen tai Oulun kaupungille palveluja myyvä yritys voi siis vedota tähän, jos hankintasopimukseen yritetään kirjata pidempi maksuaika ilman perusteita.
Kuluttajakaupassa sopimusvapaus on laajempi maksuajan pituuden osalta, mutta kuluttajansuoja rajoittaa ehtojen muuta sisältöä. Jos eräpäivää ei ole sovittu, viivästyskorkoa voi korkolain mukaan alkaa kertyä 30 päivän kuluttua siitä, kun lasku on lähetetty ja siinä on vaadittu maksua.
Miten maksuehdot vaikuttavat todellisiin maksuaikoihin
Maksuehto ei ole sama asia kuin todellinen maksuaika. Jos laskussa on 14 päivää ja asiakas maksaa keskimäärin viikon myöhässä, todellinen maksuaika on 21 päivää. Kokenut talouspäällikkö seuraa juuri tätä lukua, ei pelkkää laskun ehtoa.
Käytännössä maksuehdon pituus ohjaa asiakkaan maksurytmiä. Moni yritys ajaa ostoreskontran maksuajot kerran tai kahdesti kuukaudessa. Jos lasku erääntyy maksuajon jälkeen, se voi odottaa seuraavaan ajoon, ja 14 päivän laskusta tulee käytännössä 25 päivän lasku.
Tyypillinen esimerkki löytyy rakennusalalta. Aliurakoitsija laskuttaa 14 päivän ehdolla, mutta pääurakoitsijan sopimusehdoissa onkin 45 päivää. Aliurakoitsija maksaa samaan aikaan omat palkkansa ja materiaalinsa kahden viikon välein, ja kassavaje syntyy jo ennen kuin yksikään lasku on varsinaisesti myöhässä. Ongelma ratkaistaan sopimusvaiheessa, ei perinnässä.
Viivästyskorko ja vakiokorvaus myöhästyneestä laskusta
Korkolain mukaan viivästyskorko on yleensä viitekorko + 7 prosenttiyksikköä. Yritysten välisissä kaupallisissa sopimuksissa se on viitekorko + 8 prosenttiyksikköä. Suomen Pankki vahvistaa viitekoron puolivuosittain, 1.1. ja 1.7. alkaen. Viivästyskorosta ja sen laskemisesta on kerrottu tarkemmin artikkelissa korkojen periminen erääntyneestä laskusta.
Yritysasiakkaalta velkoja voi lisäksi vaatia 40 euron vakiokorvauksen perintäkuluista, kun maksu viivästyy. Kuluttajalta tätä ei voi periä. Kuluttajalle lähetetystä maksumuistutuksesta saa periä enintään 5 euroa, ja perintälaki rajaa tarkasti, milloin muistutuksen voi lähettää ja milloin perintäkuluja alkaa kertyä.
Yleinen myytti: korkoa ei voi periä, jos sitä ei mainita laskussa
Tämä väite kuulee usein, mutta se ei pidä paikkaansa. Korkolaki on tahdonvaltainen siinä mielessä, että sopimuksella voi sopia toisin, mutta jos mitään ei ole sovittu, laissa säädetty viivästyskorko pätee automaattisesti. Laskun merkintä ”viivästyskorko korkolain mukaan” on informatiivinen, ei edellytys korolle.
Myytin kääntöpuoli on, että sopimuksessa ei voi vapaasti määrätä kuluttajalle kohtuuttoman korkeaa viivästyskorkoa. Jos laskussa lukee 20 % ilman sopimusperustetta, velallinen voi riitauttaa koron ylittävän osan.
Yleisimmät virheet maksuehtojen kanssa
Ensimmäinen virhe on laskuttaa vasta viikkoja toimituksen jälkeen. Jos työ valmistuu 3.3. ja lasku lähtee 28.3., 14 päivän maksuehto ei paljon auta. Ammattilainen laskuttaa saman päivän tai viimeistään seuraavana arkipäivänä.
Toinen virhe on hyväksyä asiakkaan ostoehdot lukematta. Suurten yritysten vakioehdoissa on usein 60 päivän maksuaika, ja pk-yritys sitoutuu siihen allekirjoittaessaan tilausvahvistuksen.
Kolmas virhe on maksuehtojen epäjohdonmukaisuus. Kun tarjouksessa lukee 14 päivää, sopimuksessa 21 ja laskussa 30, velallisella on hyvä peruste vedota pidempään aikaan. Maksumuistutuksia lähetettäessä kannattaa myös noudattaa järkevää rytmiä – artikkelissa maksumuistutuksen aikataulu käydään läpi, kuinka pitkä väli muistutusten välillä on syytä pitää.
Näin rakennat toimivat maksuehdot
Hyvä maksuehto rakentuu muutamasta peruspalikasta. Kokenut asiantuntija käy läpi ainakin nämä:
- Maksuaika suhteessa omiin kuluihin: jos omat ostot maksetaan 14 päivässä, 30 päivän myyntiehto vaatii puskurin.
- Asiakkaan luottokelpoisuus: uudelle asiakkaalle lyhyempi ehto tai ennakkomaksu.
- Eräpäivä tarkkana päivämääränä laskulla.
- Laskutuskanava: verkkolasku tai Finvoice-muotoinen e-lasku nopeuttaa käsittelyä paperiin verrattuna.
- Kirjattu viivästyskorko ja huomautusaika.
Uuden asiakkaan kohdalla luottotietojen tarkistus kannattaa tehdä ennen kuin maksuehdosta sovitaan. Siitä enemmän artikkelissa yrityksen luottoriskien hallinta.
Poikkeus on syytä tunnistaa: lyhyt maksuaika ei aina nopeuta maksua. Pitkäaikainen asiakas, joka maksaa luotettavasti 30 päivässä, voi kokea 7 päivän ehdon epäkohteliaana ja siirtää ostoja kilpailijalle. Maksuehto on myös asiakassuhteen väline.
Velallisen näkökulma: kun eräpäivä ei riitä
Maksuehto sitoo myös velallista. Jos lasku on riidaton, mutta rahat eivät riitä, kannattaa ottaa yhteyttä velkojaan ennen eräpäivää ja pyytää maksuaikaa tai maksusuunnitelmaa. Moni velkoja suostuu järkevään ehdotukseen, koska se on edullisempaa kuin perintä.
Jos lasku on virheellinen, se kannattaa riitauttaa kirjallisesti huomautusajan sisällä. Kuluttaja voi saada maksutonta apua kunnan tai oikeusaputoimiston talous- ja velkaneuvonnasta. Yksittäisissä riita- tai velkatilanteissa kannattaa aina kääntyä asianajajan tai oikeusaputoimiston puoleen.
UKK
Mikä on yleisin maksuehto yritysten välisessä laskutuksessa?
Suomessa yleisimmät ovat 14 päivää netto ja 30 päivää netto. Laki sallii yritysten välillä enintään 60 päivää ilman erillistä nimenomaista sopimusta, ja viranomaisostajalle pääsääntöisesti enintään 30 päivää.
Voiko viivästyskorkoa periä, vaikka sitä ei ole mainittu laskussa?
Voi. Korkolain mukainen viivästyskorko on voimassa, vaikka sitä ei olisi laskussa mainittu. Korkeammasta korosta on kuitenkin sovittava erikseen.
Mistä hetkestä maksuaika lasketaan?
Se riippuu sovitusta ehdosta. Jos sopimuksessa ei muuta mainita, yritysten välisessä kaupassa lähtökohta on laskun vastaanottopäivä. Tarkka eräpäivä laskussa poistaa epäselvyyden.
Maksuehdot ovat kassanhallinnan ensimmäinen lenkki
Selkeät maksuehdot, nopea laskutus ja johdonmukaiset muistutukset vähentävät perintään päätyviä saatavia enemmän kuin mikään myöhempi toimenpide. Tarkista omat ehtosi kerran vuodessa ja vertaa niitä asiakkaiden todelliseen maksukäyttäytymiseen. Jos 30 päivän laskut maksetaan keskimäärin 45 päivässä, ongelma ei ole perinnässä vaan ehdoissa ja niiden valvonnassa.