Yhdistyksen jäsenmaksujen periminen kuulostaa yksinkertaiselta, mutta käytännössä moni hallitus törmää samoihin sudenkuoppiin kuin yritykset kuluttajaperinnässä. Jäsenmaksusaatavien perintä on nimittäin lain silmissä tavallista kuluttajasaatavan perintää, vaikka velkoja onkin voittoa tavoittelematon yhdistys eikä yritys.
Miksi jäsenmaksut jäävät maksamatta
Urheiluseurassa, asukasyhdistyksessä tai ammattijärjestössä jäsenmaksu unohtuu yllättävän usein ilman minkäänlaista tahallisuutta. Lasku on saattanut mennä vanhaan osoitteeseen, jäsen on muuttanut ulkomaille eikä ole muistanut erota yhdistyksestä, tai maksukehotus on hukkunut sähköpostin roskapostikansioon. Osa taas jättää maksamatta tietoisesti, koska ei enää koe kuuluvansa yhdistykseen mutta ei ole tehnyt virallista eroilmoitusta.
Tyypillinen esimerkki: 45 euron vuosijäsenmaksu liikuntaseurassa jää maksamatta kolmelta jäseneltä peräkkäin. Yksittäinen summa on pieni, mutta kymmenien tai satojen jäsenten yhdistyksessä maksamattomat jäsenmaksut voivat tarkoittaa tuhansia euroja vuodessa – rahaa, joka on pois kausimaksuista, välineistä tai toimitilavuokrasta.
Jäsenmaksusaatava on kuluttajasaatava
Kun saatava kohdistuu yksityishenkilöön eikä yritykseen, sovelletaan kuluttajaperinnän sääntöjä riippumatta siitä, onko velkoja yhdistys, säätiö vai osakeyhtiö. Tämä on monelle hallituksen jäsenelle yllätys. Käytännössä se tarkoittaa tiukempia rajoja perintäkuluille, selkeitä vaatimuksia perintäkirjeen sisällölle ja sitä, että perinnän hyvää tapaa koskevat säännökset pätevät täysimääräisesti.
Yhdistyksellä ei ole automaattisesti oikeutta ulosmitata jäsenmaksua tai uhata erottamisella maksun tehostamiseksi – erottaminen ja saatavan periminen ovat kaksi eri asiaa, ja niitä ei saa sekoittaa keskenään sopimattomalla tavalla. Jäsenmaksun periminen etenee samaa reittiä kuin mikä tahansa muu kuluttajasaatava: muistutus, maksuvaatimus, mahdollinen oikeudellinen perintä.
Perintäprosessin vaiheet käytännössä
Toimiva yhdistys hoitaa perinnän yleensä näin:
1. Maksumuistutus. Ensimmäinen muistutus lähetetään kohtuullisen ajan kuluttua eräpäivästä, tyypillisesti 1–3 viikon sisällä. Muistutusmaksuksi voidaan periä vain kohtuullinen summa, käytännössä muutama euro – ei mitään satunnaista lisämaksua.
2. Toinen muistutus tai maksuvaatimus. Jos jäsen ei reagoi, seuraa joko toinen muistutus tai siirto perintävaiheeseen. Pienissä yhdistyksissä tämä hoidetaan usein itse, isommissa saatava siirretään perintätoimistolle.
3. Perintätoimiston hoitama vapaaehtoinen perintä. Toimisto lähettää maksuvaatimuksen, johon lisätään laissa säädetyt kohtuulliset perintäkulut.
4. Oikeudellinen perintä. Vasta jos summa on riittävän suuri suhteessa kuluihin, kannattaa harkita haastehakemusta käräjäoikeuteen. 45 euron jäsenmaksun vieminen oikeuteen ei useinkaan ole taloudellisesti järkevää – oikeudenkäyntikulut voivat moninkertaistua alkuperäiseen saatavaan nähden.
Mitä perintäkuluja yhdistys saa periä jäseneltä
Koska jäsenmaksu on kuluttajasaatava, kulut on sidottu lakiin saatavien perinnästä ja sen nojalla annettuun valtioneuvoston asetukseen kohtuullisista kuluista. Käytännössä esimerkiksi maksuvaatimuksesta saa periä muutaman kymmenen euron kuluerän riippuen pääoman suuruudesta – mitä pienempi saatava, sitä pienempi sallittu kulu. Tarkat euromäärät on syytä tarkistaa ajantasaisesta asetuksesta ennen laskutusta, sillä summia on päivitetty vuosien varrella.
Yleinen virhe on periä kiinteä ”toimistokulu” tai ”hallinnointimaksu” jäsenmaksun päälle ilman lakiperustaa. Tällainen lisä ei ole perintäkulu eikä sille yleensä löydy tukea säännöistä, ellei yhdistyksen omissa säännöissä ole nimenomaisesti sovittu viivästysmaksusta. Kuluttajasaatavan perintäkulujen enimmäismäärät koskevat yhdistystä siinä missä mitä tahansa muuta kuluttajavelkojaa.
Jäsenmaksun vanhentuminen – kolme vuotta, ei kymmenen
Tässä kohtaa moni hallitus erehtyy. Yleinen vanhentumisaika velkomisoikeudessa on kolme vuotta, mutta toistuvasti erääntyvillä saatavilla – kuten vuosittain laskutettavalla jäsenmaksulla – sovelletaan usein lyhyempää, erityistä vanhentumisaikaa. Vanhentumislain mukaan säännöllisesti, esimerkiksi vuosittain tai sitä lyhyemmin toistuvin väliajoin erääntyvä saatava vanhenee kolmessa vuodessa eräpäivästä, ellei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.
Käytännön seuraus: jos yhdistys löytää arkistosta viiden vuoden takaisia maksamattomia jäsenmaksuja ja yrittää periä niitä nyt, saatava on todennäköisesti jo vanhentunut. Vanhentumisen katkaiseminen vaatii aktiivisen toimen, kuten kirjallisen maksuvaatimuksen tai velallisen oman myöntämisen – pelkkä laskun lähettäminen vuodesta toiseen ei riitä, jos velallinen ei ole sitä koskaan vahvistanut vastaanottaneensa.
Yleisimmät virheet yhdistysten perinnässä
Kolme toistuvaa mokaa nousee esiin vuodesta toiseen. Ensinnäkin yhdistys sekoittaa jäsenyyden päättymisen ja maksuvelvollisuuden – jäsen katsoo eronneensa suullisesti kokouksessa, mutta yhdistyksen säännöt vaativat kirjallisen eroilmoituksen, jolloin maksuvelvollisuus jatkuu sääntöjen mukaisesti. Toiseksi perintäkirjeitä lähetetään ilman selkeää eräpäivää tai maksuohjeita, jolloin velallinen ei tosiasiallisesti tiedä, mitä ja mihin pitäisi maksaa. Kolmanneksi hallitus uhkaa epämääräisesti ”oikeustoimilla” ilman aikomusta viedä asiaa oikein eteenpäin – tämä ei ole hyvän perintätavan mukaista eikä lisää maksuhalukkuutta, pikemminkin päinvastoin.
Erottaminen vai perintä – vai molemmat?
Yhdistyslaki antaa yhdistykselle oikeuden erottaa jäsen, joka ei täytä jäsenyydestä johtuvia velvoitteitaan, jos säännöissä on tästä maininta. Erottaminen ei kuitenkaan poista maksuvelvollisuutta jo erääntyneistä jäsenmaksuista – ne voidaan periä normaalisti myös erottamisen jälkeen. Toisaalta erottaminen ei saa olla perinnän uhkauskeinona käytetty pelotusase; sen tulee perustua yhdistyksen sääntöihin ja hallituksen tosiasialliseen päätökseen, ei laskun maksamatta jättämisen automaattiseen seuraukseen.
UKK
Voiko yhdistys periä jäsenmaksun ulosotossa?
Kyllä, mutta vasta sen jälkeen kun saatavasta on saatu käräjäoikeuden tuomio tai muu ulosottokelpoinen peruste. Suoraan ulosottoon ei voi viedä pelkkää jäsenmaksulaskua.
Saako yhdistys periä korkoa myöhästyneestä jäsenmaksusta?
Viivästyskoron periminen edellyttää yleensä korkolain mukaista perustetta, esimerkiksi eräpäivän ilmoittamista laskulla. Yhdistyksen kannattaa tarkistaa oman käytäntönsä ja tarvittaessa kysyä neuvoa asiantuntijalta, sillä koron periminen ilman pätevää perustetta voi olla riitautettavissa.
Kannattaako pieni jäsenmaksusaatava viedä perintätoimistolle?
Riippuu määrästä ja jäsenmäärästä. Yksittäinen 40 euron saatava ei usein kannata erillisenä, mutta jos kyse on kymmenistä samanaikaisista maksamattomista jäsenmaksuista, perintätoimiston käyttö vapaaehtoisessa vaiheessa voi olla sekä tehokkaampaa että kustannuksiltaan järkevämpää kuin hallituksen oma manuaalinen työ.
Yhteenveto
Jäsenmaksusaatavien perintä ei eroa juridisesti muusta kuluttajaperinnästä, vaikka velkojana on aatteellinen yhdistys eikä yritys. Selkeät säännöt eroamisesta ja maksuvelvollisuudesta, kohtuulliset ja lain mukaiset perintäkulut sekä vanhentumisajan tunteminen säästävät hallitukselta turhaa työtä ja riitoja. Yksittäisissä, riitaisissa tai suurissa saatavissa kannattaa kääntyä asianajajan tai vapaaehtoiseen perintään erikoistuneen ammattilaisen puoleen sen sijaan, että hallitus yrittää ratkaista juridisesti epäselvän tilanteen omin päin.