Vapaaehtoinen perintä on ensimmäinen askel erääntyneen saatavan takaisinperinnässä ennen kuin asiaa viedään käräjäoikeuden kautta oikeudelliseen perintään. Prosessi vaikuttaa ulkoapäin yksinkertaiselta, mutta käytännössä se sisältää useita vaiheita, aikarajoja ja lakisääteisiä velvoitteita, joista sekä velkojan että velallisen on hyvä olla tietoinen. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten vapaaehtoinen perintä etenee vaihe vaiheelta – ja mitä kummankin osapuolen kannattaa huomioida.
Mistä vapaaehtoinen perintä alkaa
Perintä alkaa yleensä siitä, että lasku jää maksamatta eräpäivään mennessä. Ennen kuin varsinainen perintä käynnistyy, on velkojan lähettävä maksumuistutus. Kuluttajasaatavan kohdalla laki edellyttää, että muistutuksen lähettämisestä on kulunut vähintään 14 päivää ennen kuin perintäkirje voidaan lähettää.
Maksumuistutuksessa ilmoitetaan erääntynyt summa, eräpäivä ja mahdollinen huomautusmaksu. Huomautusmaksun enimmäismäärä kuluttajasaatavissa on laissa rajattu viiteen euroon. Yritysten välisissä saatavissa ei vastaavaa maksumuistutusvelvollisuutta ole, vaan perintä voidaan aloittaa heti eräpäivän jälkeen – joskin asianmukainen muistutus on käytännössä yleistä myös B2B-perinnässä.
Perintäkirje ja maksuvaatimus
Kun maksumuistutuksen määräaika on kulunut, voidaan lähettää varsinainen perintäkirje eli maksuvaatimus. Kuluttajaperinnässä tämän on täytettävä lain saatavien perinnästä asettamat sisältövaatimukset. Maksuvaatimuksessa on oltava vähintään seuraavat tiedot:
- velkojan nimi ja yhteystiedot
- saatavan peruste ja pääoman määrä
- viivästyskorko ja sen laskentaperuste
- perintäkulujen määrä eriteltyinä
- vaadittu kokonaissumma
- kenelle, miten ja milloin maksu tulee suorittaa
- tieto velallisen oikeudesta pyytää perinnan keskeyttämistä ja asian siirtämistä tuomioistuimeen
Maksuvaatimuksessa on annettava vähintään 14 päivää maksuaikaa. Jos kuluttaja ei maksa tässä ajassa, voidaan lähettää uusintavaatimus tai siirtää asia suoraan oikeudelliseen perintään.
Kulujen kohtuullisuus ja lakisääteiset enimmäismäärät
Yksi vapaaehtoisen perinnän keskeisimmistä periaatteista on perintäkulujen kohtuullisuus. Laki asettaa kuluttajasaatavien perintäkuluille tarkat enimmäismäärät, jotka vaihtelevat saatavan pääoman mukaan.
Alle 100 euron saatavissa perintäkirjeen enimmäiskulu on 14 euroa, 100–1 000 euron saatavissa 24 euroa ja yli 1 000 euron saatavissa 50 euroa. Lisäksi kokonaiskuluille on asetettu katto: kuluttajaperinnässä perintäkulut eivät voi yhteensä ylittää 190:tä euroa, ellei kyse ole poikkeuksellisen suuresta tai monimutkaisesta saatavasta. Yritysten välisessä perinnässä vastaavia euromääräisiä kattoja ei ole, mutta kulut eivät siinäkään saa olla kohtuuttomia.
Maksusuunnitelma osana vapaaehtoista perintää
Jos velallinen ei pysty maksamaan koko summaa kerralla, maksusuunnitelma on usein molempien osapuolten etu. Velallinen välttyy oikeudelliselta perinnältä ja mahdolliselta maksuhäiriömerkinnältä, velkoja taas saa saatavansa todennäköisemmin kokonaan takaisin ilman oikeudenkäyntikuluja.
Käytännössä maksusuunnitelmassa sovitaan maksuerien suuruudesta, aikataulusta ja viivästyskoron käsittelystä. Laki edellyttää, että maksusuunnitelmasta ei saa periä kohtuuttomia kuluja – kuluttajaperinnässä kirjallisen maksusuunnitelman enimmäiskulu on 30 euroa. On myös huomattava, että velallinen voi pyytää perinnän keskeyttämistä ja asian siirtämistä tuomioistuinkäsittelyyn, jolloin perintätoimisto ei saa jatkaa vapaaehtoista perintää.
Yleinen väärinkäsitys: vapaaehtoinen perintä ei pysäytä korkoja
Moni velallinen uskoo virheellisesti, että kun perintäkirjeeseen vastaa tai ottaa yhteyttä perintätoimistoon, viivästyskorko lakkaa kertymästä. Näin ei ole. Viivästyskorko juoksee koko vapaaehtoisen perinnän ajan eräpäivästä alkaen, ja se perustuu korkolakiin. Viivästyskorko on tyypillisesti viitekorko plus seitsemän prosenttiyksikköä.
Tämä on tärkeä tieto erityisesti suuremmissa saatavissa, joissa pitkittynyt vapaaehtoinen perintä voi kasvattaa kokonaissummaa merkittävästi. Velallisen kannattaa tässä tilanteessa hakea aktiivisesti ratkaisua – joko maksamalla, neuvottelemalla maksusuunnitelmasta tai hakeutumalla talous- ja velkaneuvontaan.
Milloin vapaaehtoinen perintä ei johda tulokseen
Vapaaehtoinen perintä ei aina tuota tulosta. Velallinen saattaa olla tavoittamattomissa, kiistää saatavan tai olla yksinkertaisesti maksukyvytön. Tällöin velkojalla on kaksi pääasiallista vaihtoehtoa: siirtää asia oikeudelliseen perintään käräjäoikeuden kautta tai harkita saatavan myyntiä perintätoimistolle tai velkaostajalle.
Oikeudellisessa perinnässä haetaan käräjäoikeudelta yksipuolinen tuomio, jonka jälkeen ulosottolaitos voi ryhtyä täytäntöönpanotoimiin. Jos velallinen on yritys ja epäilee maksukyvyttömyyttä, voidaan harkita myös konkurssihakemusta tai yrityssaneerausmenettelyn seuraamista. Nämä vaihtoehdot edellyttävät kuitenkin aina tarkkaa harkintaa ja usein myös asiantuntija-apua.
Käytännön esimerkki: rakennusalan alihankkija ja erääntynyt laskusaatava
Kuvitellaan tilanne, jossa pienyrittäjälle jää maksamatta 2 400 euron laskusaatava rakennusalan tilaajalta. Yrittäjä lähettää ensin oman maksumuistutuksensa, mutta vastausta ei tule. Tässä kohtaa moni tekee virheen: odotetaan liian kauan ennen kuin asia siirretään perintätoimistolle.
Jokainen lisäviikko kasvattaa viivästyskorkokertymää ja heikentää perinnän onnistumistodennäköisyyttä. Toimivampi tapa on siirtää asia perintätoimistolle heti, kun oma maksumuistutus on lähtenyt ilman tulosta. Saatavien hallinnassa nopea reagointi on yksi merkittävimmistä tekijöistä perinnän onnistumisessa.
Velallisen oikeudet vapaaehtoisen perinnän aikana
Vapaaehtoinen perintä ei tarkoita, että velallinen on ilman suojaa. Perintälaki turvaa velalliselle useita oikeuksia: oikeuden kiistää saatava, pyytää alkuperäistä tositemateriaalia, pyytää perinnän keskeyttämistä sekä vaatia maksusuunnitelmaa kohtuullisilla ehdoilla. Velallisen oikeudet perintätilanteessa ovat laajemmat kuin monet arvaavat.
Jos velallinen kokee, että perintä loukkaa hänen oikeuksiaan tai kulut ovat lainvastaisia, asia voidaan saattaa Etelä-Suomen aluehallintoviraston (AVI) tietoon – AVI valvoo perimisluvanvaraista toimintaa Suomessa. Kuluttajariitoja voi myös viedä kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi.
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka kauan vapaaehtoinen perintä voi kestää?
Laissa ei ole säädetty ehdotonta enimmäisaikaa vapaaehtoiselle perinnälle, mutta kuluttajaperinnässä on rajoitettu, kuinka monta maksuvaatimusta voidaan lähettää kuluineen. Käytännössä prosessi kestää tyypillisesti kuukauden tai kaksi ennen kuin siirrytään oikeudelliseen perintään, jos maksu ei järjesty.
Voiko vapaaehtoinen perintä johtaa maksuhäiriömerkintään?
Pelkkä vapaaehtoinen perintä ei johda maksuhäiriömerkintään. Merkintä syntyy yleensä vasta, kun asia on käsitelty käräjäoikeudessa ja velallinen on jäänyt maksutuomiolta tai ulosotossa on todettu varattomuus. Maksumuistutus tai perintäkirje ei siis itsessään vaikuta luottotietoihin.
Mitä velallisen kannattaa tehdä, jos ei pysty maksamaan?
Tärkeintä on ottaa yhteyttä perintätoimistoon tai velkojaan mahdollisimman pian ja pyytää maksusuunnitelmaa. Jos velkatilanne on laajempi, kunnan talous- ja velkaneuvonta on maksuton palvelu, joka auttaa kokonaistilanteen kartoituksessa. Yksilöllisessä velkatilanteessa kannattaa tarvittaessa kääntyä myös oikeusaputoimiston puoleen.
Yhteenveto
Vapaaehtoinen perintä on jäsennelty prosessi, jossa sekä velkojan että velallisen oikeudet on tarkoin määritelty laissa. Velkojan näkökulmasta nopea toiminta ja selkeä viestintä parantavat merkittävästi mahdollisuuksia saada saatava perittyä ilman kalliita oikeudenkäyntejä. Velallisen näkökulmasta aktiivinen reagointi ja yhteydenotto heti perinnän alkuvaiheessa estää tilanteen kärjistymisen oikeudelliseksi perinnäksi ja suojaa luottotietoja. Molemmilla osapuolilla on eniten voitettavaa, kun asia ratkaistaan sovinnollisesti vapaaehtoisen perinnän aikana.
