Erääntyneen laskun korot herättävät säännöllisesti kysymyksiä sekä yrittäjiltä että kuluttajilta, ja korkojen periminen erääntyneestä laskusta on yksi yleisimmistä perintään liittyvistä epäselvyyksistä. Moni velkoja jättää koron kokonaan perimättä, koska ei tiedä mihin summaan sillä on oikeus, ja moni velallinen puolestaan maksaa vaadittua korkoa kyseenalaistamatta sen laskentaperustetta. Kumpikaan tilanne ei ole ihanteellinen, sillä korkolaki (633/1982) määrittää varsin tarkasti sekä koron alkamisajankohdan että sen suuruuden.
Milloin viivästyskorko alkaa juosta
Viivästyskorko alkaa juosta laskun eräpäivästä, jos eräpäivä on sovittu etukäteen esimerkiksi sopimuksessa tai laskulla. Tämä on yleisin tilanne yritysten välisessä kaupankäynnissä, jossa maksuehto on tyypillisesti 14 tai 30 päivää netto.
Jos eräpäivää ei ole sovittu, korkolaki asettaa oletussäännön: korko alkaa juosta 30 päivän kuluttua siitä, kun velkoja on lähettänyt laskun tai muun maksuvaatimuksen velalliselle. Kuluttajasaatavissa tämä 30 päivän sääntö on käytännössä ainoa vaihtoehto, sillä kuluttajan kanssa ei voida etukäteen sopia eräpäivää lyhyemmäksi kuin 14 vuorokautta laskun lähettämisestä.
Käytännön nyanssi, joka usein unohtuu: korko ei vaadi erillistä muistutusta alkaakseen juosta. Se juoksee automaattisesti lain nojalla, vaikka velkoja ei olisi vielä lähettänyt maksumuistutusta tai perintäkirjettä.
Korkolain mukainen viivästyskorko – kuinka se lasketaan
Korkolain mukainen viivästyskorko koostuu kahdesta osasta: Suomen Pankin puolivuosittain vahvistamasta viitekorosta ja lakisääteisestä 7 prosenttiyksikön lisästä. Viitekorko julkaistaan kahdesti vuodessa, 1.1. ja 1.7. alkaville jaksoille, ja se vaihtelee markkinakoron mukaan.
Jos viitekorko on esimerkiksi 2,5 %, viivästyskorko on 9,5 % vuodessa. Tätä korkoa sovelletaan aina, kun osapuolet eivät ole nimenomaisesti sopineet toisin – yritysten välisissä sopimuksissa korosta voidaan kuitenkin sopia myös suuremmaksi, mutta ei kuluttajasaatavissa pienemmäksi kuin laki edellyttää.
Korko lasketaan päiväkohtaisesti kaavalla: pääoma × vuosikorko × viivästyspäivien määrä ÷ 360 (tai käytännössä usein ÷ 365, riippuen sovitusta laskentatavasta). Moni yrittäjä pyöristää koron summittaisesti, mikä johtaa virheellisiin vaatimuksiin – varsinkin pitkissä viivästyksissä erotus voi olla merkittävä.
Erot kuluttajasaatavan ja yrityssaatavan välillä
Kuluttajaperinnässä korkolakia sovelletaan tiukemmin kuin yritysten välisissä sopimuksissa. Kuluttajalta ei voida periä korkeampaa korkoa kuin laki sallii, eikä korkoa voida alkaa laskea ennen 14 päivän maksuaikaa laskun lähettämisestä.
Yritysten välisissä kauppasuhteissa (B2B) osapuolet voivat sopia sopimuksessa kiinteän viivästyskoron, joka poikkeaa korkolain oletusarvosta – esimerkiksi 12 % vuodessa on yleinen kirjaus toimitussopimuksissa. Tällainen sopimusehto on pätevä, kunhan se on nimenomaisesti kirjattu ja molemmat osapuolet ovat elinkeinonharjoittajia. Lue lisää sallituista ja kielletyistä käytännöistä perintälaista kuluttajan näkökulmasta.
Taloyhtiöiden vastikesaatavissa ja vuokrasaatavissa sovelletaan yleensä samaa korkolain oletusmallia kuin kuluttajasaatavissa, ellei yhtiöjärjestyksessä tai vuokrasopimuksessa ole toisin sovittu.
Käytännön esimerkki koron laskemisesta
Yritys myy toiselle yritykselle tavaraa 5 000 eurolla, maksuehto 30 päivää netto. Lasku erääntyy 1.6., mutta velallinen maksaa vasta 16.7. – viivästystä kertyy 45 päivää.
Jos sopimuksessa ei ole erillistä korkoehtoa, sovelletaan korkolain mukaista viivästyskorkoa. Viitekorko + 7 % = esimerkiksi 9,5 %. Korko lasketaan: 5 000 € × 9,5 % × 45/365 ≈ 58,56 euroa. Tämä summa lisätään pääoman lisäksi perittäväksi, ja siihen voidaan lisätä vielä lain sallimat kohtuulliset perintäkulut, jos asia etenee perintävaiheeseen.
Yleisimmät virheet korkojen perinnässä
Kolme virhettä toistuu erityisen usein saatavien hoidossa:
Korkoa ei vaadita lainkaan. Moni pienyrittäjä jättää koron kokonaan pois laskusta tai maksumuistutuksesta, koska kokee sen hankalaksi laskea tai ”liian pieneksi summaksi” vaadittavaksi.
Korko lasketaan väärästä päivämäärästä. Eräpäivä ja laskun lähetyspäivä sekoitetaan keskenään, jolloin koron kertymäjakso venyy tai lyhenee virheellisesti.
Viitekorko jää päivittämättä. Koska viitekorko muuttuu kahdesti vuodessa, pitkään venyneessä saatavassa eri ajanjaksoille pitää soveltaa eri korkoprosenttia – tätä ei aina huomioida, jolloin lasketaan koko viivästysaika saman, vanhentuneen korkoprosentin mukaan.
Korkojen periminen erääntyneestä laskusta osana perintäprosessia
Kun lasku on erääntynyt ja korko alkanut juosta, velkojan kannattaa ensin lähettää maksumuistutus ja tarvittaessa siirtää asia perintävaiheeseen. Kokenut talouspäällikkö tarkistaa aina ensin, onko korko laskettu oikealta päivämäärältä ja oikealla prosentilla, ennen kuin vaatimus lähtee eteenpäin – virheellinen korkovaatimus voi antaa velalliselle aiheen riitauttaa koko saatava.
Jos velallinen ei maksa vapaaehtoisen perinnän aikana, saatava ja sille kertynyt korko voidaan viedä oikeudelliseen perintään ja lopulta ulosottoon. Korko juoksee koko tämän ajan, myös oikeudenkäynnin ja ulosottokäsittelyn aikana, kunnes saatava on kokonaisuudessaan maksettu.
UKK
Voiko velkoja periä korkoa, vaikka laskulla ei mainita eräpäivää?
Kyllä. Jos eräpäivää ei ole sovittu, korko alkaa juosta 30 päivän kuluttua laskun lähettämisestä korkolain oletussäännön mukaisesti.
Onko viivästyskorko sama kaikille velallisille?
Ei. Kuluttajasaatavissa sovelletaan aina vähintään korkolain mukaista viivästyskorkoa (viitekorko + 7 %), kun taas yritysten välillä korosta voidaan sopia sopimuksessa toisin, usein korkeammaksi.
Voiko korkoa vaatia takautuvasti, jos sitä ei ole aiemmin peritty?
Pääsääntöisesti kyllä, sillä korko syntyy suoraan lain nojalla eikä vaadi erillistä vaatimista syntyäkseen. Saatavan ja siihen liittyvän koron vanhentumiseen kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota, ja yksittäisessä tilanteessa on syytä kysyä neuvoa asianajajalta tai talous- ja velkaneuvonnasta.
Yhteenveto
Korkolain mukainen viivästyskorko on velkojalle lakisääteinen oikeus, joka syntyy automaattisesti eräpäivän ylityttyä – sitä ei tarvitse erikseen sopia, mutta se kannattaa laskea huolellisesti ja oikeaa viitekorkoa käyttäen. Velallisen kannalta on hyödyllistä tietää, että korko kertyy koko viivästysajalta riippumatta siitä, missä vaiheessa perintäprosessia saatava on. Kun korkovaatimuksen suuruus tai perusteet askarruttavat, yksittäisen tilanteen selvittämiseen kannattaa hakea apua talous- ja velkaneuvonnasta tai oikeusaputoimistosta ennen kuin asia etenee pidemmälle.