Perintätoimiston perimislupa on ensimmäinen asia, joka kannattaa tarkistaa, kun saat perintäkirjeen tuntemattomalta toimijalta tai kun yrityksesi on antamassa saatavia perintään. Tässä artikkelissa käydään läpi, mistä perimisluvan voi tarkistaa, mitä luvan puuttuminen tarkoittaa ja miten tunnistat huijaukseksi tehdyn perintäkirjeen. Tieto hyödyttää sekä velkojaa, joka valitsee yhteistyökumppania, että velallista, joka haluaa varmistaa maksavansa oikealle taholle.
Tarkistus vie yleensä alle viisi minuuttia. Silti se jätetään usein tekemättä.
Mitä perimislupa käytännössä tarkoittaa
Suomessa toisen lukuun tehtävä perintä on luvanvaraista toimintaa. Asiasta säädetään laissa perintätoiminnan luvanvaraisuudesta (517/1999). Toimija, joka perii saatavia ammattimaisesti muiden puolesta, on merkittävä valvovan viranomaisen ylläpitämään perintätoiminnan harjoittajien rekisteriin. Arkikielessä puhutaan perimisluvasta, perintäluvasta tai toimiluvasta. Kaikilla tarkoitetaan samaa asiaa.
Vuoden 2025 loppuun asti rekisteriä ylläpiti ja perintätoimistoja valvoi Etelä-Suomen aluehallintovirasto koko maan osalta. Vuoden 2026 alusta tehtävät siirtyivät uudelle Lupa- ja valvontavirastolle. Siksi vanhoissa ohjeissa, sopimuksissa ja jopa perintäkirjeissä voi yhä näkyä viittaus ESAVIin. Se ei ole merkki huijauksesta, mutta tarkistus tehdään nykyään uuden viraston kautta.
Rekisteröinnin edellytyksenä on muun muassa, että hakija on luotettava ja vakavarainen ja että toiminnasta vastaavalla henkilöllä on riittävä ammattitaito. Lisäksi asiakasvaroille on oltava erillinen tili. Luvan saanut toimisto on viranomaisen valvonnassa, ja lupa voidaan peruuttaa, jos toimisto rikkoo perintälakia tai hyvää perintätapaa. Lisää luvan sisällöstä kerrotaan artikkelissa perintätoimiston toimiluvan käytännön merkityksestä.
Mistä perintätoimiston perimisluvan voi tarkistaa
Ensisijainen lähde on Lupa- ja valvontaviraston ylläpitämä perintätoiminnan harjoittajien rekisteri. Viranomainen julkaisee verkkosivuillaan luettelon rekisteröidyistä perintätoimistoista, ja rekisteristä voi myös pyytää tietoja suoraan viraston asiakaspalvelusta. Rekisterin tiedot ovat julkisia, joten kenenkään ei tarvitse perustella kyselyään.
Ammattilainen ei tyydy pelkkään nimihakuun. Kokenut perintäasiantuntija tekee tarkistuksen yleensä tässä järjestyksessä:
1. Viranomaisrekisteri. Löytyykö yritys perintätoiminnan harjoittajien rekisteristä täsmälleen samalla nimellä ja Y-tunnuksella?
2. YTJ-palvelu. Täsmäävätkö ytj.fi-palvelun tiedot (Y-tunnus, osoite, toimiala) perintäkirjeeseen?
3. Pankkitili. Onko maksun saajan tilinumero suomalainen ja vastaako se toimiston omilla verkkosivuilla ilmoitettua?
4. Yhteystiedot. Soita toimiston viralliseen numeroon, jonka olet hakenut itse – älä perintäkirjeessä mainittuun numeroon.
5. Toimeksiantaja. Tunnetko alkuperäisen velkojan, ja onko sinulla tämän kanssa ollut sopimus tai laskutussuhde?
Jos yksikin kohta ei täsmää, maksua ei kannata tehdä ennen kuin asia on selvitetty.
Poikkeukset: kuka saa periä ilman lupaa
Kaikki perintää tekevät tahot eivät tarvitse rekisteröintiä, ja tämä hämmentää usein velallisia. Lupaa ei tarvita, kun yritys perii omia saataviaan, esimerkiksi sähköyhtiö tai teleoperaattori lähettää itse maksumuistutuksia ja perii laskujaan. Myös asianajajat voivat hoitaa perintää ilman erillistä rekisteröintiä, koska heitä valvoo Suomen Asianajajaliitto ja valvontalautakunta.
Velallinen voi siis saada asiallisen perintäkirjeen asianajotoimistolta, jota ei löydy perintärekisteristä. Silloin tarkistus tehdään Asianajajaliiton julkisesta asianajajahausta. Poikkeus koskee vain asianajajan nimikettä käyttäviä – tavallinen lakimies tai lakiasiaintoimisto ilman asianajajia tarvitsee perintään luvan samoin kuin muutkin.
Toinen rajatapaus on ostettu saatava. Kun perintäyhtiö on ostanut saatavan omiin nimiinsä, se on uusi velkoja. Suuret perintätoimistot toimivat kuitenkin lähes aina rekisteröityinä, joten luvan puuttuminen ostetunkin saatavan kohdalla on syytä selvittää.
Yleinen myytti: ”virallinen ulkoasu kertoo luvasta”
Moni olettaa, että perintäkirje on aito, jos siinä on uskottava logo, viitenumero, eräpäivä ja uhkaus maksuhäiriömerkinnästä. Tämä on väärinkäsitys. Huijarit kopioivat nykyään oikeiden perintätoimistojen kirjepohjia lähes pikselintarkasti, ja huijausviestejä lähetetään myös tekstiviestinä ja sähköpostina.
Tyypillinen tilanne on tällainen: pirkanmaalainen pienyrittäjä saa sähköpostilla ”perintäilmoituksen” 389 euron ohjelmistolisenssistä, jota hän ei muista tilanneensa. Viestissä vaaditaan maksua 48 tunnin sisällä ja uhataan oikeudellisella perinnällä. Kirjeessä oleva yritys on oikea, rekisteröity perintätoimisto, mutta tilinumero kuuluu ulkomaiselle pankille. Kun yrittäjä soittaa perintätoimiston viralliseen numeroon, selviää, ettei sillä ole hänestä mitään toimeksiantoa.
Aito perintäkirje ei vaadi maksua muutamassa tunnissa. Perintälain mukaan kuluttajalle on annettava vähintään 14 päivän maksuaika kirjeen lähettämisestä, ja kirjeestä on käytävä ilmi saatavan peruste, velkoja ja pääoman ja kulujen erittely.
Yleisimmät virheet perimisluvan tarkistamisessa
Ensimmäinen virhe on maksaa ensin ja tarkistaa vasta sitten. Väärälle tilille maksettua rahaa on vaikea saada takaisin, eikä maksu kuittaa todellista velkaa alkuperäiselle velkojalle.
Toinen virhe on luottaa pelkkään nimeen. Huijarit käyttävät nimiä, jotka muistuttavat tunnettuja toimistoja. Y-tunnuksen vertailu on luotettavampi kuin nimen.
Kolmas virhe koskee velkojia. Yritys antaa saatavansa perintään halvimmalle tarjoajalle tarkistamatta lupaa. Jos toimisto toimii ilman rekisteröintiä, asiakasvaroja ei välttämättä säilytetä erillään, ja perityt rahat voivat jäädä tilittämättä esimerkiksi toimiston konkurssissa. Ennen sopimusta kannattaa käydä läpi myös muut kriteerit, joita käsitellään artikkelissa luotettavan perintätoimiston valinnasta.
Mitä tehdä, jos lupaa ei löydy
Velallisen kannattaa ensin kiistää perintä kirjallisesti ja pyytää selvitystä saatavan perusteesta. Jos epäilet huijausta, ilmoita asiasta poliisille rikosilmoituksena ja tarvittaessa Kyberturvallisuuskeskukselle. Myös alkuperäiseen velkojaan kannattaa ottaa yhteyttä ja kysyä, onko velka annettu perintään.
Jos toimija on oikea mutta kirjeessä on virheitä, esimerkiksi liian suuret kulut tai väärä summa, menettely on toinen. Silloin pyydetään korjausta, kuten ohjeessa virheellisen perintäkirjeen korjaamisesta neuvotaan. Ilman lupaa toimivasta perijästä voi tehdä ilmoituksen Lupa- ja valvontavirastolle, ja kuluttajaperinnän epäkohdista myös Kilpailu- ja kuluttajavirastolle.
Velkojan kannalta tilanne on yksinkertaisempi: rekisteröimättömän toimiston kanssa ei kannata tehdä sopimusta lainkaan. Jos sopimus on jo olemassa, varmista, että avoimet toimeksiannot ja perityt varat siirretään hallitusti toiselle toimijalle.
Yksittäisissä velkatilanteissa kannattaa kääntyä kunnan talous- ja velkaneuvonnan, oikeusaputoimiston tai asianajajan puoleen. Tämä artikkeli antaa yleistä tietoa eikä korvaa oikeudellista neuvontaa.
UKK
Maksaako perimisluvan tarkistaminen jotain?
Ei. Perintätoiminnan harjoittajien rekisterin tiedot ovat julkisia, ja niitä voi tarkastella viranomaisen verkkosivuilla tai kysyä asiakaspalvelusta maksutta.
Pitääkö velka maksaa, jos perintätoimistolla ei ole lupaa?
Velka ei katoa sen vuoksi, että perijältä puuttuu lupa. Maksu kannattaa kuitenkin tehdä suoraan alkuperäiselle velkojalle tai sen ilmoittamalle luotettavalle taholle, kun velan peruste on varmistettu.
Tarvitseeko yritys luvan omien laskujensa perimiseen?
Ei tarvitse. Lupa vaaditaan vain, kun perintää tehdään toisen lukuun. Oman saatavan perinnässä on silti noudatettava perintälakia ja hyvää perintätapaa, myös kulujen enimmäismääriä kuluttajasaatavissa.
Tarkistus ennen jokaista maksua tai sopimusta
Perintätoimiston perimislupa on helppo tarkistaa, ja se suojaa molempia osapuolia. Velallinen välttyy maksamasta huijareille, ja velkoja varmistaa, että saatavat hoitaa valvottu ja vakavarainen toimija. Viranomaisrekisteri, YTJ ja virallisen puhelinnumeron tarkistus riittävät useimmissa tapauksissa. Jos jokin ei täsmää, odota maksun kanssa ja selvitä ensin, kenen kanssa olet tekemisissä.